TSV Unterhaching - SCC 0-3 (2.pronssipeli)

Hävitty peli sulateltiin nopeasti ja oli aika ryhtyä tappelemaan kolmannesta sijasta Unterin kotiluolassa. Tiedossa oli, että vastustaja
tulee painamaan päälle kovalla syötöllä ja hyökkäyksellä. Eka erä tarjosi hienoa lentopalloviihdettä koko rahan edestä, molemmat
joukkueet taistelivat pisteiden perään ja varsinkin puolustuspeli ja liikkuminen kentällä kuvastivat hyvin pelin luonnetta: nyt oli kaikki
pelissä puolin ja toisin. Meidän peli ekassa erässä oli ihan mukavan näköistä. Itse tosin tuskastelin 4-paikan hyökkäyksen kanssa,
turhan usein tuli palkittua torjunta lyönneillä. Hommasta rupesin kuitenkin saamaan kiinni ja pallot alkoivat menemään rataan. Erän
loppu oli trilleri, joka päättyi lukemiin 31-33.

Toisessa erässä meidän syöttö alkoi löytämään aukkoja Unterin vastaanotossa. Varsinkin "Hill" Cutino, joka oli loukkaantuneen
toisen laiturin (Prusener) tilalla, mätti palloa kovasti kohti vihollisen sylin ohitse. Tämä oli tärkeä karkumatka. Nopeasti se ero
kaventui ja jälleen kerran vastustajan hengitys alkoi kutittelemaan niskassa. Toisen erän kulminaatiopiste oli vastaanoton varma
toimivuus, vihu lisäsi omassa syöttöpelissä hönköä pönttöön ja näin ollen yhtään ilmaista pistettä ei saanut antaa. Hyvin homma
pysyi meidän osalta uomissa, ja tärkeä erä oli takataskussa.

Kolmannessa erässä kaikki toimi ihan hyvin, ja molemmat joukkueet pelasivat jälleen tasaista vääntöä. Side-out peli oli homman
nimi, ja mitään hirveän pitkiä palloralleja ei nähty. Meikäläisen akrobaattinen pallonhaku mainoksien takaa oli varmaan katsojien
mieleen, tosin itse en tiennyt miten päin tulen lattiaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan... Meidän pelissä pieni kärsivällisyyden herpaan-
tuminen näkyi erän lopussa, me ruvettiin vähän liian kiireellä haluamaan pelin katkaisua ja näin ollen homma menee vähän turhan
hätäiseksi. Pieni rauhoittuminen oli paikallaan ja tiukkojen loppuhetkien jälkeen peli oli meidän.

SCC - TSV Unterhaching 1-3 (1.pronssipeli)

Oli aloittaa pronssin metsästys kotihallissa. Ensimmäinen erä oli meiltä murskaava: 25-13. Homma sujui todella hyvin, ja kaikki
osa-alueet natsailivat hyvin uomiin. Vastustajan hakkuri vielä lisäksi hermoili ja se otettiinkin vaihtoon sitten hyvin nopeasti.

Toiseen erään halusi valmentaja välttämättä laittaa kentälle uusia pelaajia. En käsitä (eikä kukaan muukaan) miksi hän niin teki,
tuollaisten eränumeroiden jälkeen voittanut kokoonpano täytyy pitää kentällä, jos mielii mitalia kaulassa riiputtaa. Erän alussa ei
tapahtunut meidän päädyssä yhtään mitään. Numerot olivat nopeasti 5-1 Unterille, ja rupesi näkymään huolestuttavia pelin
sekoamisen merkkejä. Mielessä velloi ihmetys vaihtojen takia, kakkospassari oli aivan kuutamolla eikä johtanut peliä niinkuin pitää.
Meidän pelurit alkoivat tuskastumaan ja näin ollen vihu saa yliotetta.

Kolmanteen erään peli oli jo muuttunut meidän osalta niin paljon, ettei vanhaan hurmokseen ollut enää asiaa palata. Meikäläinen
joutui sitten seuraavaksi penkille, syyksi tähän valmentaja ilmoitti alaspäin mennet suoritukset (heh!!). Kaverit vaihtoaitiossa kertoivat,
että tämä sinin vaihto on ns. "poliittinen vaihto", valmentaja haluaa näyttää että nuoret pelaajat laitetaan kentälle ottamaan vastuuta
tällaisissakin peleissä. Kumma juttu, että nuoria koulutetaan nyt, kauden tärkeimmillä hetkillä... Mielestäni toimivin kokoonpano pitäisi
olla kentällä ja pronssiahan me tässä jahdataan, vai jahdataanko...? Kolmas erä meni tiukkojen pallorallien jälkeen.

Neljänteen erään palasin ruotuun, vittuuntuneena. Ei me tällaisten pelleilyvaiheiden jälkeen edes ansaita pelin voittoa. Tässäkin
tilanteessa hyvin huomasi, kuinka raivo ja huutaminen eivät auta pelin voittamisessa. Peli tosin parani loppua kohden, mutta se ei
tuollaisessa tilanteessa enää riitä. Peli meni vastustajalle, ja näin ollen ratkaisu voi tapahtua jo keskiviikkona.

Lopuksi täytyy mainita, että minä todella palavasti haluan pronssin. Asia tällä hetkellä on nyt niin, että pelaajat eivät tiedä, mitä
valmentaja aikoo pelissä tehdä. Epätietoisuuden hetkellä kaikki ovat varpaillaan, ja suuriakin muutoksia voi tapahtua kentällä,
kuten eka pronssitaisto osoitti. Olen aika pettynyt peluuttamiseen, toivotaan että palikat pysyvät kasassa vieraspelissä.

SCC - evivo Düren 2-3 (2.välierä)

Olimme henkisesti ja pelillisesti latingissa, kaksi erää, sitten kaikki kääntyi päälaelleen. Ensimmäinen erä meni helpoin
numeroin. Homma sujui, vastustaja hermoili ja joutui vaihtamaan pelaajia. Yleisö raivosi meidän tueksi, ja vihun kannattajat
olivat suhteellisen hiljaa.

Toisessa erässä homma tasaantui hieman, nyt Dyyrenin hakkuri rupesi saamaan hyökkäys- ja syöttöpeliä uomiin, ja vastaan-
otossa sai olla koko ajan enemmän varpaillaan. Ehkä vastustajan herätyskellot soivat, kun passari meni penkille ja toinen
tuuppari tuli avittamaan joukkuetta vaikeana aikana. Meillä parasta oli koko kentän liike ja hyökkäyspallojen päättäminen.
Tosin, torjunta rupesi olemaan koko ajan enemmän ja enemmän pihalla.

Kolmannessa erässä Illuminati tuli Sömmering-halleen, ja alkoi puhaltamaan huonoja tuulia meidän parkettiin. Kaikki, siis
kaikki osa-alueet lukkiutuivat, ja alamäki alkoi. Mitäs siinä sitten teet? No yrität pitää pään kylmänä, mutta kun verkon toisella
puolella on vielä vastustaja, joka painaa päälle onnistumisprosentin koko ajan kasvaessa, niin on turistin rooli omaksuttava silloin.

Neljäs erä ja ei muutosta tilanteeseen. Vastus vei, ja me inistiin. Ei sitten millään saatu hommaa uomiin, vaikka tietysti yritystä oli.
Tässä vaiheessa rupeaa jo viides erä kummittelemaan takaraivossa. Ja sinne sitten päädyttiin.

Hyvin pysyttiin mukana erän puoliväliin saakka. Meidän ykköshakkuri oli penkillä, ja "Hill" Cutino oli nyt sillä paikalla. Kaveri ei ole
ollut valmentajan suosiossa koko kaudella, ja nyt, kaikkein tärkeimpänä hetkenä pallo saa sen kädestä kyytiä olan takaa. Mutta
mutta, kun yksi on kuuma, niin se ei riitä. Vaimennukset ja onnistuneet jatkopallot olivat meidän turma. Vaikka kättä antoi, aina
oli vähintään sormi pysäyttämässä vauhtia pois. Niin lipui kolmas peli ulottumattomiin ja sen myötä mahdollinen finaalipaikka.
Shit happens...

SV Bayer Wuppertal - SCC 1-3 (2.puolivälierä)

Oli aika kohdata Wuppertal toistamiseen, ja tietenkin kaikkien pelaajien mielessä oli että nyt laitetaan homma
pakettiin. Odotettavissa oli kovempia syöttöjä vastustajan kädestä, ja näin myös tapahtui. Eka erä oli kuitenkin
vastustajan kannalta aika hermoilua, vastaanotto oli epätarkkaa ja hyökkäykset pahoista paikoista lensivät
seinille tai meidän torjuntaan. Erä siististi meille.

Toinen erä ja uudet kujeet. Syöttö alkoi vihulla nyt naksumaan raiteilleen, painetta tuli ja meidän vastaanottajat
saivat olla koko ajan varpaillaan. Nisse hoiti pallot varmimmin passarille, laitureilla oli eniten vaikeuksia. Myös
meillä hyökkäyksien päättäminen huonoista paikoista oli tuskastuttavan ikävän näköistä, ja keskaritkin tekivät
sellaisia virheitä mitä en ole vielä nähnyt (rättilyöntejä). Kun vastus sai kunnon hurmoksen päälle ja onnistui
pahoista paikoista, erä heille.

Kolmas oli sitten se ratkaisuerä. Vastustajasta selvästi näki, että hyökkäyksissä tulee olemaan enemmän
aggressiivisuutta, joten meidän oli aika laittaa ploki kuntoon, ja näin myös tapahtui. Näissä peleissä ei
kannata suunnitella mitään, vaan ne asiat pitää myös toteuttaa. Hyökkäykset tulivat viistoon, joten sen
sulkeminen tuotti tulosta ja pallot kimpoilivat vastustamattomasti takaisin perkettiin. Meidän jatkopallojen
hoitaminen parani myös ja näin ollen tiukka erä saatiin omaan kainaloon.

Vikassa erässä vastustaja alkoi jo väsymään ja hermoilemaan pahasti virheiden muodossa. Meidän
torjunta oli ilmeettömän tehokas, ja jos tappotorjuntaa ei saatu, pallot vaimennettiin peliin ja jatkopallo
laitettiin kenttään. Oltiin reilussa johdossa ja vihun selkäranka paukkui kuin neitsytneidon immenkalvo.
Ei ongelmia siinä ja homma kotiin 3-1. Karkelot kovenee, seuraava vastus Dyyren....

SCC - SV Bayer Wuppertal 3-1 (1.puolivälierä)

Pleikkarit on saatu käyntiin, ja homma alkoi hivenen sekavissa merkeissä. Nisse Huttusen entinen seura
myös osoitti, että kikkailemalla ja säätämällä tulee roimasti kakkendaalia niskaan pelin edetessä. Eka erä
oli ns. normaali erä, joka perustui meidän hallintaan ja hyvään joukkuetyöskentelyyn. Olen aina ihmetellyt,
miten voi pahat pallot nousta kenttään meidän pelaajien toimesta, vaikka emme olekaan mikään puolustus-
joukkue. Vastaus tähän saattaa piillä hyvässä pelinluvussa ja liikkumisessa, jotenkin mikasa löytää tiensä
käsivarteen, tai sormen päähän josta se kaivetaan ylös. Arvostan tätä, keskitorjujatkin seisovat pellojen edessä
ja odottavat että jokin ruumiinosa toimittaa keltasinisen pyöreän peliesineen pelattavaksi. McHutton (Nisse) oli
myös pienessä liekissä, jeppe osoitti että liberon tontille ei muilla ole nyt asiaa:)

Toinen erä oli niin sanottu "kämmierä". Valmentajamme Michael Warm laittoi pelaajat väärään järjestykseen.
Passari joutui juoksemaan väärästä paikasta ja meidän hakkuri oli myös vastaanottamassa. Yksi syöttö tuli
Jaron selkään kun hää loikki pitkin kenttää kohti verkkoa ja sen jälkeen oli aika sylkästä ikivihreät parketille
protestin merkiksi. Siinä meni tovi että saatiin palikat jonkinmoiseen järjestykseen, ja kuten eräluvut osoittavat
loppu oli infernaalista vaihtorallia ja katsojien hermojen koettelemista. Pääsin ite fieldille erän loppupuolella, oli
mahtavaa päästä pelaamaan siihen tunnelmaan ja auttaa tiimiä erän voittamisessa, jokaista pelaajaa tarvitaan.
Liefke kiskaisi pallon torjunnan kautta yli ja erä meille.

Kolmannessä erässä vihun palikat toimivat ihanteellisesti, meikä pelasi koko erän ja täytyy myöntää että en kyllä
päässyt pelirytmiin ollenkaan mukaan, jotenkin oli suht nihkeetä menoa. Hakkurimme ja varsinkin keskariosasto
oli tehokkaalla päällä tässä matsissa ja se on hyvä, sen kautta laidasta aukeaa latua enemmän ja hyökkäystä
voi jakaa laajemmin. Tiukkojen hetkien jälkeen ratkaisupallo meni kolmen torjunnan läpi meidän takarajalle.

Neljännessä Westphal tuli tilalleni ja oli aika siirtyä vaihtopenkin ihmeelliseen maailmaan. Erän alusta lähtien
fiilis pysyi hyvänä ja homma kasassa. Wuppertal teki todella paljon virheitä, homma oli pitkälti heidän laitamiehen
varassa, joka tappoi nopeita passeja tehokkaasti. Meidän torjunta kuitenkin sementoi suuren tukun yrityksiä ja
näin ollen oli mukava mennä ViP-baariin nauttimaan olutta ja syömään:) Homma jatkuu keskiviikkona...

SCC - SG uniVersa Eltmann 3-1

Runkosarjaa oli jäljellä enää yksi ottelu, ja vastaan siinä kamppailussa asettui Eltmann. Tämä tiimi on
paha vihulainen silloin, jos syöttö kulkee ja he saavat painetta vastaanottajiin, kuitenkaan ei puhuta mistään
tykkisyöttöjoukkueesta. Itse aloitin penkillä, ja ykköspassari kuikuili peliä sieltä myös, nyt oli aika antaa
peliminuutteja "kakkossetterille", Steuerwaldin Patrickille.

Eka erä oli kyllä ihme säätämistä, "Pat" ei saanut kunnollista otetta pelaajiin millään tavalla ja hermoilua
oli kaikilla havaittavissa. Vaikka olimme pastamaasta saaneet kunnon harjoitusta Modenan ja Montichiarin
kautta, nyt samaa ryminää ei ollut näköpiirissä, ja varsinkin pleikkareitten aaton alla, olisi hyvä saada kunnon
draivi päälle ekasta pallosta lähtien.

Noutaja tulee, jos asenne ei ole kohdallaan. Ja niinhän se tulikin, hävityn ekan erän jälkeen (mä ja ykkös-
passari hypättiin kehiin erän lopussa) oli todella aika katsoa peiliin ja miettiä että mit vit me ollaan tekemässä.
Piti hakea lisää rentoa meininkiä, turha puristaminen on turhaa. Antaa palaa täysillä ja katsotaan mihin se
riittää, yksinkertaista. Pelipaikka mulla oli laituri, jossa käyn kerran 2-paikalla myös. Toinen erä oli sitten jo
jotain aivan muuta. Taistelutehoa, keskustelua ja huumoria rupesi löytymään ja sitä kautta rento ja tehokas
vastustajan kurittaminen.

Hyvät puolustuspallot nousivat tärkeään rooliin, ja kontrahyökkäykset olivat onnistunut elementti tässä tärkeässä
erässä. Nyt tiedän, että olkoot vastus kuinka kova tahansa, peliä hyvin voi itse ohjailla vaimentavien torjuntojen
kautta. On hienoa katsottavaa, kun vastustajan hakkurimörssäri vaimennetaan joka ikinen kerta, ja jatkopallot
hoidetaan kenttään. Tähän perustuu pitkälti Italian joukkueiden pelitapa, vaimennetut pallot libero hoitaa
nanomillimetrin tarkasti passarin käsiin.

Eli toinen erä kotiin. Kolmas erä ei tuonut esiin mitään uutta. Jyrättiin oikeastaan samalla peruskaavalla, ja
virheiden välttämistä korostettiin vielä lisää. Syöttö jos on epävarma niin ohje oli, että laita se kenttään, nyt
harjoitetaan kenttäpeliä. Nyt homma näytti jo lenttikseltä.

Vika erä ei ollut mitenkään helppo, vastus sinnitteli vastaan kuin lahna ongenkoukussa. Mutta pään pitäminen
jääkylmänä oli avain menestykseen. Vastustajan hakkuri alkoi myös räiskimään palloa minne sattuu, oikeastaan
hyvässä kohtaa, erän lopussa. Se sopi meille. Peli pakettiin 3-1, ja oluelle fanibaariin...

Nyt on alkupelit pelattu ja on tosigeimien aika. Saksan liiga osoittaa kovuutensa tässä ja nyt ja se joka pelkää,
saa kaivaa kakkaa housuista härkätaisteluiden jälkeen. Itsellä on ainakin hampaankolossa Friedrischafenille,
se on ollut Berliinille kaikista veemäisin vastus aina, mutta onko tällä kaudella, se jää nähtäväksi...

SCC - TSV Unterhaching 3-0

Joni markkulan Unterhaching asettuin Sömmering-halleen vastustajaksi. Ennen peliä ei Jontun kanssa
kovin paljoa puhuttu, koska molemmat halusivat keskittyä illan koitokseen. Jo alkulämmittelyn aikana
tuntui siltä että tänään on edessä hyvä peli ja hyvä fiilis. Niin oli myös asian laita. Ensimmäinen erä oli
vahva näytös meidän ryhmältä, näin tasapainoista avausta tuskin kukaan oli odottanut, varsinkin torjunta-
peli oli varman näköistä ja hyökkäykset luettiin erinomaisesti.

Unterin miesten otteet olivat sen sijaan pullamössöä, hyökkäyksistä puuttui terävyys ja torjuntaa ei näkynyt
missään, valmentaja Paduretun punaisena loistanut päänuppi ei auttanut asiaa. Eka erä selkeästi meille,
omalla kohdalla alku oli varsin hyvä, nopeassa ajassa hyökkäysten kautta kolmisen pistettä ja sen turvin
pienoinen karkumatka.

Toinen erä alkoi yllättäen meiltä myös hyvin, kaikki odottivat Unterin miesten aloittavan rynnistyksen meitä
kohti mutta näin ei tapahtunut. Hallitsimme selvästi toisen erän kulkua ja fiilis jatkoi kohoamistaan, kaikki
nauttivat pelaamisesta ja se näkyi myös tulostaululla. Peli kulki, mutta kulki ehkä myös liian hyvin...

Kolmas ja meidän toiveiden mukaan päätöserä on aina se psykologisesti vaikein asia. Kentällä pitää
tehdä tosissaan töitä että saa viimeisen naulan arkkuun, eikä se tule sormi pepussa seisomalla. Jälleen
oli havaittavissa pientä hengen katoamista ja sitä kautta virheiden vastaanottamista. Kuitenkin, me ollaan
joukkueena opittu se, että tähän ei saa jäädä vaan on mentävä eteenpäin ja ansaittava tulos omalla tekemisellä.
Unterin miehet olivat erän alkupuolella pienessä karkumatkassa, mutta saimme heidät kypsytettyä virheisiin
ja niin vain erän aikana aurinko alkoi paistamaan meille. Lopussa saimme heidät aseettomiksi ja voitto oli
plakkarissa, ja eikun oluelle VIP-aitioon.

Moerser – SCC 1- 3

Noniin, päivitykset olen saanut kuntoon, nyt pitää lisätä kuvat niin hyvältä näyttää.
Peliraportit ovat myös olleet myöhässä, jotenka nyt on aika jatkaa sitäkin hommaa.
Moerser oli vierasvastustaja, ja tiedossa oli, että lyönnit tulevat nyt painavammin kuin
edellisten vihollisten käsistä. Ja varsinkin heidän unkarilaishakkuri Georg Grözer on tarkassa vartiossa.
Ensimmäinen erä oli tasaista vääntöä ja taisteluasenne molemmilla joukkueilla
oli kohdallaan. Noin puolenvälin kohdalla meikän naamariin huulien kohdalle läsähti Grözerin pommi,
vähän aikaa oli vintti pimeänä mutta sen jälkeen taistelu jatkui sitäkin
kiivaampana. Taktiikka oli rakennettu niin, että syöttöriskiä ei tarvinnut ottaa ja pelasimme
sellaista virheiden kyttäys-peliä, varsinkin Unkarihakkurin hyökkäysvirheen jälkeen taktinen
puoli oli onnistunut. Me ollaan nostettu reeneissä reenitempoa, välillä tuntui että meno oli
ihan liian löysää, ei edes hikeä tullut. Nyt tämä asia näkyi selvästi kentällä. Väsyneenäkin
huumori pysyi yllä ja suorituskovuus myös. Eka erä saatiin hoidettua kotiin myös hyvin
rakennetulla torjunnalla, varsinkin hakkurin talonkorkuinen passi oli tiedossa, joten hypyn
ajottamisen kanssa sääntö oli selvä: MYÖHÄÄN!!!

Toinen erä meni vähän samoissa merkeissä, tosin alku oli ei-toivottu: heti kolme pistettä
heille suoraan. Tämä asia saatiin kuitenkin korjattua, ja hyvän puolustuspelin ansiosta
saimme heitä kiinni koko ajan. Jatkopallopelaaminen parani myös, varsinkin meidän hakkuri
Marco Liefke sai lyöntipelin raiteilleen hyvään aikaan, ekassa hää ol vähä pihal. Näin myös
motivaatio pysyi yllä ja marssimme erän voittoon.

Kolmannen erän alku oli parempi, mutta loppupuolella loppui rutistus ja onnetar oli myös
Mörsin puolella. Aika lailla samanalaista vääntöä kuin muut, ja se loppui Grözerin lyöntiin
käsien kautta ulos nelospaikalta.

Vika erä oli sitten meidän, vaikka siinäkään ei mitään suurta etumatkaa ei ollut, vähän rupesi
vihun selkänikamat raksumaan ja kun pystyttiin kova draivi vielä pitämään, tuntui että hyvää tulee.
Hyvin pysyi peli kasassa ja tunteet päästettiin pihalle kovalla tsempillä, aikaisemmissa
peleissä on ollut käsijarru päällä tämän asian kohdalta. Tästä on hyvä jatkaa.