Juttu elämästäni - A story of my life

Elikkäs tässä osiossa mä vähän kerron itsestäni. Aluksi voisin selvittää, mistä tämä "Kopernikus"-nimi on keksitty. Kun aloitin
omia sivuja suunnittelemaan, piti samalla ideoida jokin ainutlaatuinen nimi jota netin syövereissä ei tunnettu. Oma tähtiharrastus
antoi oivan tilaisuuden valita tähtikartalta jonkin hyvänkuuloisen nimen, mutta päädyinkin Nikolaus Kopernikukseen. Kaveri ke-
hui nimeä myös joten valinta oli selvä.

Päätös webbisivujen tekemisestä oli myöskin pihvi. Nyt kun tiedon valtaväylälle liittyminen on laajakaistatekniikan ansiosta nope-
ampaa, myös informatiivisen tiedon jakaminen on vaivattomampaa. Ihmiset lukevat asiat sivuilta, eikä niitä tarvitse jakaa kaikille
individualisesti.

DJ-harrastus on lähellä sydäntä myös. Tämän hetken (21.1.07) lempiartisteja on todella vaikea laittaa järjestykseen, koska oman
musiikkimaun laajentuminen on johtanut siihen, että kappaleiden tekijöitä on suunnaton määrä ja pirun hyviä biisejä on pilvin pimein.
kopernikusRadio-lähetyksiä on sivuilla ollut jo kaksi, ja kolmatta mietitään tällä hetkellä. Tuo kuukausitahti on pitkälle setille hieman
turhan kiireinen, joten etusivulla tullaan jatkossa ilmoittamaan uudesta setistä.

Pyöritin kotimaassa omaa radio-ohjelmaa erään ulkomaalaisen nettiradion siipien alla. Lenttis rupesi kuitenkin viemään liikaa aikaa,
joten oli lyötävä hanskat tiskiin. Mutta nyt, lentopallotauon aikana olen jälleen palannut musiikin ihmeelliseen maailmaan (en tosin
nettiradioissa - vaan ihan vapaissa miksauksissa, ja tuossa kopernikusRadiossa).

Perhepiiriin kuuluvat äiti Helena, isä Oiva ja vanhemmat siskot Kajsa ja Riikka. Vanhempani erosivat ollessani ylä-asteella, mutta
heidän elämänsä täyttävät jo uudet rakkaat. Riikka on naimisissa Jyrkin kanssa ja heillä on lapset Enni ja Juuso, Kajsa asuu yhde-
ssä poikaystävänsä Jaakon kanssa.

Urheiluharrastukseni lähti käyntiin ollessani kuusivuotias. Talvisin harrastin lentopalloa ja kesäisin jalkapalloa. Lenttistä lätkin Moi-
sion ala-asteen liikuntasalissa (nykyinen koulun ruokala), ja futista koulun joukkueessa ja sen jälkeen Lempäälän Kisassa. Itse
asiassa toisin kuin nyt, jalis oli mulle paljon vahvempi laji. Tuli katsottua kaikki arvoturnaukset sun muut tv:stä, ja kotona tuli sen
seurauksena rikottua monta ikkunaa pallolla. Talvisin lentopallo ei ollut niin vakava vaihtoehto kuin jalis kesällä, joskus en edes
mennyt reeneihin vaan halusin mennä ulos lätkimään kiekkoa Hakkarin ulkokaukaloon. Futista pääsin pelaamaan Sääksjärven
Loiskeeseen, se oli sitä aikaa kun jalis oli ykköslaji. Sitten kun ikää tuli enemmän, oli myös valintojen maailman aika. Suurin into
jalista kohtaan häipyi, kun pääsin haistelemaan Rantaperkiön Iskun suuntaan. Loiskeessa kävi jossain vaiheessa myös pieni pelaa-
jakato, joten oli mietittävä jatkoa.

Rantaperkiön Iskun B-poikajoukkue oli sitten tähtäin ja sinne pääsinkin, valmentajina siellä olivat Mauri ja Simo, joiden sukuni-
miä en nyt edelleenkään muista. Sillä ajanjaksolla samaistuin lajiin ja näin ollen tulevaisuudensuunnitelmia urheilun suhteen ei ollut
tarvis tehdä. Yläasteen jälkeen lentopalloura jatkui Varalan valmennussysteemissä, vaikka en lukiota käynytkään. Kävin silloin
Pirkanmaan ammattioppilaitoksen paperilinjaa. Juha "Julle" Hämäläinen veti reenejä ja hän myös valitsi meikän junnumaajoukku-
eeseen. Läpimurto oli tehty, tiesin että tähän kun hyppäsin mukaan niin meno vaan yltyy. Ja niinhän se yltyikin: ammattikoulun
jälkeen pääsin Iskun SM-liigajoukkueen mukaan reeneihin ja sen jälkeen sisään joukkueeseen. Nuorennusleikkauksen kautta
kuusikkoon ja sitä kautta opin mielettömästi uusia asioita. No, Iskun menestystarinan te varmaan tiedättekin :)!!

Maajoukkue astui kuvioon mestaruuden myötä (2001), peräsimessä tuolloin oli Timo Hoivala. Tuo mj-jakso on opettanut minulle,
mitä tarvitaan kun halutaan huipulle ja menestystä Suomen rajojen ulkopuolella. Tarvitaan yksinkertaisesti kovia kansainvälisiä
pelejä ja kovaa harjoittelua. Yksi asia on ja tulee aina olemaan tosi: menestymiseen ei ole oikopolkuja, on vain reenattava paljon.



Hello my English reading friends!! In this ection i will tell little bit about myself. For a starter i would like to explain where this na-
me "Kopernikus" comes from. When i started to create my website, i needed an unique title, which wasn't well known inside the
web. My astronomy hobby gave me good oppoturnity to select some name from the star map, but i decided to select Nikolaus
Kopernikus. My friend also told me that it sounds good, so i selected that.

It was also clear decision for me to make the site. Thanks to new communication technology, joining into interstate of information
is faster and sharing the informative acknoweledge is more easy. People can read the stories from the site, instead of giving them
for each other individually.

DJ'ing is my lovely hobby aswell. At this moment (21.1.07), it is almost impossible to give top artist names, coz my musical genre
has become wider, and there is so much good artists & tracks. There has been two kopernikusRadio sets, and the third is under
construction. The monthly basis is little bit too hectic, so from here, i will announce when the next set is available in the frontpage.

In Finland i had my own radio program, which was broadcasted from foreigner internet radio station. Then volleyball started to
take too much time, so i had to quit. But now, during the volleyball break, i have had more time for music (but still i don't spin in
the stations - just enjoying making individual sets, like kopernikusRadio).

Next i will tell about my family. My mom's name is Helena, dad's Oiva and my older sisters are Kajsa and Riikka. My parents di-
vorced when i was in high school, but they are enjoying life with new lovely ones. Riikka is married with Jyrki and they have kids
Juuso and Enni, Kajsa is living togetha with her boyfriend Jaakko.

My sport hobby started when i was six years old. In winter time i played volleyball and in summer soccer. I played volleyball in
one of the old elementary school gym (which is now school's dining hall) and soccer in the school team, and after that in junior club
called "Lempäälän Kisa". In the matter of fact, instead now, soccer was much stronger sport for me. I watched all big champion-
ship tournaments and more from tv, and my home suffered lots of broken windows. In the winter, volleyball wasn't so serious event
for me, sometimes instead of training, i went to play ice hockey to the nearest outdoor hockey arena.

I played soccer in the club called "Sääksjärven Loiske", st this time soccer was the number one event. After gainingage, i had to
make the choice. Also coz there wasn't anymore much players, i needed to decide whati gonna do in the future. The biggest inte-
rest towards soccer was gone, after i managed to get in touch with "Rantaperkiön Isku" - the volleyball team.

The my priority number one was "Isku" and i got through into the team. After playing in a such good team, i felt this is the right
path and it was unneccessary to make future sport plans.

After high school, training continued in "Varala", which was "sport & study"-system for talented boys and girls. Juha "Julle" Ha-
emaelaeinen was coaching at that time, and he also picked me in the junior national team. This step was my breakthrough, and i
knew that after this my future will be good.

After technical school, i entered into men's team called "Isku-Volley", and got permission to practice with the team. Isku-Volley
was one of the Finnish championship league club. There was big change in the team (old players left and young came in), so the
coach selected me in the start six after years of training. This experience gave me enormous amount of technical and physical skills.
Rest is history...

After winning the Finnish Championship in 2001, i was selected into National Team. Timo Hoivala was coaching at that time. That
period of time has taught me what you need to do if you want to become a good player and succeed beyond finnish borders. Sim-
ply you need hard international games and practise. One thing is and will always be hard fact: there is no shortcuts to achieve gold
medals, you just need to make lots and lots of trainings...